Matkan vaivoja

Hyttyset ja kirput

Hyttysiä esiintyi varsinkin saarilla ja saimme välillä kutisevia paukamia hyttysmyrkystä huolimatta. Aino ja Laura saivat Tiomanin ihanista kissoista kirppuja (ainakin päättelimme niin). Koko kroppa oli täynnä kutisevia isoja puremia ja kesti useita viikkoja ennen kuin ne paranivat kokonaan. Onneksi apteekista löytyi ''käärmemehua'', joka auttoi pahimpaan kutinaan ja allergialääkettä kului aika kiitettävästi. 

Meri ja merenelävät

Meressä uiminen on ihanaa ja siellä on mukava kellua. Siihen kuitenkin liittyy myös ikäviä puolia kuten meriveden suolaisuus, joka voi herkimpiä yökkäyttää (eli Niinaa). :D Lisäksi Ruusa kohtasi meressä yhden ikävimmistä otuksista nimittäin meduusan. Langkawilla sameassa vedessä nilkan ympärille kiertyi tämä ällöttävä otus ja kipu oli karmea. Onneksi paikalliset osasivat auttaa nopeasti ja he hakivat viinietikkaa, jolla sitä valeltiin. Osuma kohta turposi aika mukavasti ja loppupäivä meni hieman tokkurassa. Edelleen nilkassa on arpi tapahtuneesta, mutta onneksi haalenee pikkuhiljaa. Harmittomampia otuksia ovat pienet ''limalöllykät'', jotka ilmeisesti ovat pienen pieniä meduusoja, jotka pistelee hieman. Näitä kohtasimme muutaman kerran meressä varsinkin sateen ja yhtenä päivänä Koh Lantalla meri oli sakeanaan näitä otuksia ja silloin ei paljon tehnyt mieli uida. 

Muut eläimet ja ötökät

Ehkä ällöttävimpiä kohtaamiamme ötököitä olivat torakat. Vaikka niitä näki paljon, ei kylmiltä väristyksiltä voinut välttyä, kun sellainen löytyi hotellihuoneesta. Vietnamissa ja varsinkin Sri Lankalla torakoita oli paljon, ja jouduimme aika usein turvautumaan torakkamyrkkyyn. Sri Lankan ajan nukuimme koko ajan valot päällä, sillä eräittäin luotettavan lähteen,  vauva.fi:n, mukaan tämä ehkäisee torakoita tulemasta öisen aikaan ruoanhakureissulle. :D Liekkö kuinka totta tämä väite, mutta meille se antoi mielenrauhan.  

Voitte varmaan arvata mitä kulhon alta löytyy. :D

Reissun tärkein purkki!

Söpöt apinat ovat söpöjä vain erittäin kaukaa katsottuna. Oikeasti ne ovat ärsyttäviä taskuvarkaita ja irvisteleviä riiviöitä. Pidä turvaväli varsinkin, jos sinulla on jotain syötävää. Myöskään selfien ottamista apinan kanssa ei suositella, varsinkaan, jos olet nainen, sillä paikallisten mukaan apinat käyvät erityisesti naisten päälle.

Paljain jaloin kävely rannalla on ihanaa, mutta pimeällä kannattaa pitää kengät jalassa tai lamppu mukana. Eräs Niinan iltakävely päättyi siihen, että pimeän laskeuduttua hän astui jonkun tuntemattomaksi jääneen eläväisen päälle ja tunsi terävän piston jalkapohjassaan. Jalka kutisi ja turposi seuraavien päivien aikana niin, että kävely alkoi olla epämiellyttävää. Läheisellä klinikalla lääkäri määräsi turvotusta laskevia pillereitä, ja jalka oli normaalin kokoinen jo seuraavana päivänä. Kutina piinasi hieman pidempään, ja jalkapohjaan jäi joksikin aikaa hieno violetti jälki. Aino sai samankaltaisen piston varpaaseen kävellessään paljain jaloin nurmikolla ja varvas turposi aikamoisesti. Onneksi Niinalta oli jäänyt pillereitä yli.

Toinen Niinan jalkapohjista oli ottanut osumaa jo aiemmin. Viimeisenä aamuna Malesiassa matkalla lentokentälle jalkapöydässä tuntui yhtäkkiä järkyttävää kutinaa, joka pakotti riisumaan kengän ja sukan kesken taksimatkan. Vietnamissa päivien kuluessa kutina vaihtoi epäilyttävästi paikkaa päkiän puolelle. Eräänä aamuna ihon alla kulki ihan selvästi reitti, jonka päätepistettä kutitti. Googlettamalla selvisi, että ihon alla eläviä hyönteisiä on oikeasti olemassa. Ne tulevat kuitenkin itsestään ulos jossakin vaiheessa. Ajatus jalan sisällä elävästä madosta oli kuitenkin niin vastenmielinen, että Niina ajatteli mennä Phukettiin päästyämme heti lääkärille. Taktiikka oli toimiva; kutina oli hävinnyt kokonaan lääkäriinlähtöaamuna, eikä enää palannut.  

Kiitos teille blogin kautta mukanaolleille. Ihanaa olla takaisin Suomessa, vaikka vähän pimeys ja kylmyys kauhistuttaa... Nyt on mukava aloittaa joulunvietto! :)

Terkuin, repureissaajat eli Aino, Niina, Ruusa & Laura

Pattayan ja Bangkokin kautta kotimatkalle

Saavuimme Pattayalle yön kähmeessä taksilla ja nuutuneina raahauduimme hotelliin. Tällä kertaa olimme varanneet asunnon, jossa oli kaksi makuuhuonetta ja oma keittiö. Lisäksi talon kattoterassilla oli uima-allas ja aurinkovuoteita - lähes täydellistä siis! Toki asunnossa haisi aika pahalle, mutta hajuhaitat tuntuvat olevan meidän budjetin asunnoissa enemmän sääntö kuin poikkeus.

Taas yksi temppeli vierailu epämääräisissä vaatteissa.

Jos Thaimaassa muuten ei ole säät suosineet, niin nyt suosi sitten senkin edestä. Saimme koko Pattayan ajan nauttia auringonpaisteesta. Reilu viikko kului mukavasti aurinkoa ottaen, syöden hyvin (Aino ja Laura tiesivät parhaimmat ruokapaikat) ja markkinoilla hengaillen. Yhtenä päivänä menimme läheiselle Koh Larnin saarelle, jossa kävimme ihan mielenkiintoisella snorklausreissulla. Innoissaan ajattelimme, että pääsemme vähän kauemmas merelle rauhassa snorklailemaan, kenties jollekin upealle koralliriutalle, mutta mitä vielä. Meidät kuskattiin jetskiillä rannasta noin viidenkymmenen metrin päähän lautalle, joka oli lujasti ankkuroitu paikoilleen. Siitä hyppäsimme veteen, ja retken järjestäjät heittivät mereen leipää, jota kalat tulivat sitten syömään. Eli me katseltiin vedessä leipää syöviä kaloja. Korallit ja muut hienot merenelävät jäivät tällä reissulla kyllä näkemättä. :D

''Kymppitaksin'' kyydissä.

Yömarkkinoilla

Päivät Pattayalla kuluivat uskomatonta vauhtia, ihan kuin aika olisi päättänyt alkaa kulumaan sitä nopeammin, mitä vähemmän reissua oli jäljellä. Koh Larnin snorklauselämyksen lisäksi saimme mieleenpainuvia muistoja kävelemällä illalla Pattayan Walking Streetin läpi. Oli aika järkyttävää nähdä todellisuus, jossa ihminen on kauppatavaraa ja kaikki on myytävänä. Tämä puoli Pattayasta on varmaan sen kuuluisin ominaisuus, mutta Pattaya on kuitenkin paljon muutakin. Me majoituimme Pratanmakin alueella, joka oli rauhallinen ja mukava alue lomailla. Alueella asuu paljon venäläisiä, ja meitäkin erehdyttiin jatkuvasti puhuttelemaan naapurimaan kielellä (jota emme tietenkään ymmärtäneet montaakaan sanaa). 

Itsenäisyyspäivän juhla-ateria.

Pattayalta lähdimme bussilla Bangkokiin, jossa vietimme Silomin kaupunginosassa kolme viimeistä yötä ennen kotiinlähtöä.  Suurkaupungin kuumuus tuntui vähän uuvuttavalta ilman raikkaita merituulia, joten vietimme päivät raikkaasti ilmastoiduissa ostoskeskuksissa. Yksi päivä Ruusa ja Aino lähtivät ostoskeskukseen vähän ennen Lauraa ja Niinaa. Joskus iltapäivällä yritimme sopia lounastreffejä, mutta selvisi, että emme olleetkaan samassa paikassa... Saman juna-aseman vieressä oli kolme isoa ostaria kylki kyljessä, emmekä oikein itsekään tienneet kuka on missäkin ja mistä yksi ostari alkaa ja toinen päättyy. Itse shoppailussa olimme kuitenkin taitavia, eikä sitä varten tarvinnut olla ihan perillä siitä, minkä nimisessä paikassa sattui olemaan ;)

Kolmen ja puolen kuukauden (paitsi Niinalla kahden kuukauden) huoleton reissuelämä alkaa olla takana päin. Lähdemme kukin eri tietä omille maillemme viettämään joulua. Olemme nähneet upeita paikkoja ja maistelleet ihania herkkuja, kokeneet ihmisten ystävällisyyden ja sen, millaista on, kun ei ikinä palele! Tulevaisuuden suunnitelmissa on seuraavasta reissusta haaveileminen...

Luminen Helsinki vastassa!

P.S. Toivomme blogin innostaneen muitakin matkailusta haaveilevia. Meistä Niina oli ainoa, jolle tällainen reissu oli ensimmäinen lajissaan, ja hänen kokemuksensa mukaan reissussa oloa ja sen suunnittelua helpotti muiden kokemukset reissuarjesta. Kuvista, joita tässäkin blogissa on runsaasti, välittyy usein täydellinen paratiisin tunnelma ja lomailun ihanuus. Se on ehdottomasti todenmukainen kuva matkailusta, mutta yksipuolinen. Aiomme julkaista pilke silmäkulmassa vielä yhden postauksen, jossa kokoamme matkan varrella kohtaamiamme vaivoja.

- Aino, Laura, Niina & Ruusa 

Phuket, Koh Lanta ja Koh Mook

Samalla kun alkureissun ajan liitimme Vietnamiin pahimmat ennakkoluulot, oli Thaimaa meille edessä häämöttävä tuttu ja turvallinen viimeinen kohdemaa, sillä osa meistä oli käynyt siellä aikaisemminkin. Kun meillä on ollut matkan varrella erilaisia haasteita tai epämiellyttäviä tilanteita, saimme lohtua siitä, että Thaimaassa ainakin on kaikki kunnossa; osaamme toimia ja voimme vain nauttia lomasta. Yksi ainoista ennen reissua tehdyistä suunnitelmista oli se, että Thaimaassa kiertelemme Lounais-Thaimaan saaristossa. Olimmekin varanneet lennot suoraan Phuketiin, josta aloitimme Thaimaan kiertelyn. Jäimme Phuketiin muutamaksi yöksi Kamala Beachille. Varsinaisella rannalla kävimme vain kerran, ja se oli itse asiassa nimensä veroinen: sameaa vettä, kaupustelijoita ja aurinkovuoteita vieri vieressä. Yhden päivän vietimme kiertelemällä Phuketin kaunista vanhaakaupunkia. 

Phuketista lähdimme lautalla Koh Lanta- nimiselle isolle saarelle. Siellä saimme nauttia rauhallisesta rannasta, kirkkaasta vedestä ja hyvästä ruuasta. Viihdyimme samassa resortissa Klong Nin Beachilla hieman yli viikon. Huoneesta joutui maksamaan hieman enemmän kun olimme odottaneet, koska henkilökunnan mukaan sesonki oli jo alkanut. Alueella oli kuitenkin tosi rauhallista. Sadekausikaan ei ottanut loppuakseen, vaan meillä oli koko aikana saarella vain kaksi aurinkoista päivää. Päivät kuluivat leppoisasti laiskotellen. Kahtena päivänä vuokrasimme skootterit. Ensimmäisenä päivänä ajelimme Lantan viihtyisään vanhaankaupunkiin. Siellä kävimme syömässä sekä ostoksilla pienissä putiikeissa, joissa myytiin mm. mausteita ja muuta mukavaa.  Toisena päivänä ajoimme maailman mutkaisinta ja pelottavinta reittiä Koh Lantan kansallispuistoon (vesisade toi vielä jännittävän lisäsäväyksen matkantekoon). Puistossa kävelimme muutaman kilometrin mittaisen luontopolun viidakossa. Polku oli aika haastava, mutta pikku haasteethan antavat hyvän mahdollisuuden onnistumisen kokemuksiin. Onnistuimme kaikki vuodattamaan pari litraa hikeä ja pääsemään reitin loppuun. Sellaisen vihjeen voisi lukijoille antaa, että sateella sademetsässä ei ole juuri hyötyä sadeviitasta. Muutaman sadan metrin jälkeen sen kanssa hikoilee niin paljon sisäpuolelta, että sadevedestä kastuminen on oikeastaan miellyttävämpi vaihtoehto.

Massaman curry on ehdottomasti parasta thaimaalaista sapuskaa.

Kotilo otti jalat alle ja lähti vetämään..

 

Bensatankilla

Koh Lantalta varasimme venematkan pienelle Koh Ngai- nimiselle saarelle. Meillä oli mielessä seesteinen aurinkoinen paratiisisaari ja puhtaat hiekkarannat kirkkaan veden äärellä. Lähtöaamuna sateli vettä. Meidät haettiin lava-autotaksilla satamaan, missä odottelimme katoksessa muiden eri saarille lähtevien matkustajien kanssa speedboatiamme. Jossain vaiheessa menimme kysymään, milloin meidän vene oikein lähtee. Meille kerrottiin, että sinä päivänä isojen aaltojen vuoksi Koh Ngaille ei ole menossa veneitä, ja että me voidaan joko perua reissu tai mennä viereiselle Koh Mookille ja hankkia sieltä myöhemmin kyyti Koh Ngaille. Päätimme lähteä Koh Mookille. Poukkoilimme saarelle rajussa aallokossa. Vene ankkuroi lähelle rantaa, ja muille Koh Ngaille meneville selvisi vasta siinä vaiheessa, ettei me päästä oikealle saarelle, josta itse kukanenkin oli varannut hotellihuoneen. Ei muuta kun kiivettiin veneestä mereen ja kahlattiin rantaan. Vaatteet kastui, mutta rinkka onneksi pysyi suurin piirtein kuivana. Kyselimme muiden matkustajien kanssa paikallisilta, lähtisikö joku viemään meidät pitkähäntäveneellä toiselle saarelle. Merenkäynti oli kuitenkin niin kovaa, ettemme päässeet lähtemään sinä päivänä. Jäimme sitten loppujen lopuksi Koh Mookille kolmeksi yöksi. Emme halunneet ottaa sitä riskiä, että jäisimme jumiin Koh Ngaille, sillä sääennusteet eivät lupailleet hyvää. 

Pitkähäntävene

Mookilla vuoroveden vaihtelu oli suuri.

Nutella toi piristystä sadepäiviin!

Pieni "bensa-asema" Koh Mookilla.

Charlie eli Farang beach. Nimi tulee kuvan vasemmassa laidassa näkyvästä kalliosta joka näyttää kuulema farangin eli valkoisen ihmisen sivuprofiililta.. eli korkea otsa ja iso nenä :D 

Koh Mook oli ihastuttava pikkusaari, jossa kuljettiin pikkuteitä pitkin mopoilla, pyörillä ja kävellen. Mookilla oli mukava ja rento tunnelma. Jo parin päivän aikana ympäri saarta pörrätessä alkoi tutustua saareen ja vähän sen asukkaisiin. Jos ilmat olisivat olleet paremmat, olisimme viihtyneet siellä pitempäänkin, mutta melkein koko Thaimaan ajan jatkunut vesisade alkoi jo kyllästyttää. Luovutimme ja jätimme kristallinkirkkaan meriveden ja kauniit paratiisisaaret ja lähdimme suunniteltua aiemmin kohti Pattayaa, jossa Aino ja Laura ovat neljä vuotta sitten asuneet kolme kuukautta.

Laura pääsi välillä tiskin taakse hommiin.


Onneksi Thai Lion airilla löytyi satikoita koneeseen noustessamme, eipä kastunu porukka vesisateessa.

Terkuin Niina, Ruusa, Aino ja Laura