Singapore

Aamulla kello kuusi lähdimme lautalla Pulau Tiomanilta Mersingiin. Noin kolmen tunnin yöunien jälkeen tunnelma oli niin sanotusti katossa. Mersingissä odottelimme reilu kahdeksan tuntia Singaporeen lähtevää bussia, istumalla kahvilassa. Muutaman tunnin välein piti tilata lisää syötävää, ettei alkanut liikaa hävettää. Singaporeen saavuimme myöhään illalla ja rajatarkastus jännitti meitä, koska olimme lukeneet netistä siitä, miten tiukka laki Singaporessa on. Tarkastus meni kuitenkin hyvin ja päästiin kuin päästiinkin rajan yli kerrottuamme, että missä olemme yötä, jännittääkö meitä, mistä olemme kiinnostuneita Singaporessa, onko meillä tupakkaa laukuissa ja selostettuamme koko reissusuunnitelmamme. 

Malesiassa bussilla matkustaminen on ihan leppoista mukavien istuinten ansiosta 

Pettymys oli kova, kun seuraavana aamuna lähdimme tutkimaan ympäristöä: kielloista ja rajoituksista huolimatta roskia oli maassa paikoin runsaastikin, ihmiset ylittivät teitä muualtakin kuin suojatien kohdalta ja kaiken huipuksi kaksi miestä oli kalastamassa, vaikka sekin oli kielletty sakon uhalla. Vielä enemmän järkytyimme, kun näimme miehen sylkäisevän maahan ilman mitään seuraamuksia. Pääsimme kuitenkin pettymyksestä yli kierreltyämme kaksi päivää ympäri Singaporea. Olihan se kyllä hieno ja tutustumisen arvoinen kaupunkivaltio. 

Suklainen lätty kera currykastikkeen. Mielenkiintoinen yhdistelmä...

St Andrew's katedraali

Ruusalla oli liian epäsoveliaat vaatteet temppelivierailulle. :D Onneksi mukana oli kimono!

Sri Mariamman temppeli

Buddha Tooth Relic temppeli

Kaikki Singaporessa tuntui vähän kalliilta Sri Lankan ja Malesian edullisen hintatason jälkeen ja aluksi ei meinattu raskia ostaa mitään. Viimeisenä päivänä kuitenkin rahan käyttö lähti ihan käsistä, kun meidän oli pakko päästä ennen paluumatkaa käymään mäkissä syömässä. Bussin lähtöön oli enää tunti aikaa, joten päätimme ottaa taksin ja hurauttaa lähimpään mäkkiin. No tiukillehan se meni, mutta kerkesimme kuitenkin reilusti Kuala Lumpuriin lähtevään bussiin. Kohta meitä onkin neljä reissulaista, kun Niina lyöttäytyy porukkaan mukaan Kuala Lumpurissa, huippua!!! :)

Moikka! -Aino, Ruusa ja Laura

Kuala Lumpurista Pulau Tiomanille

Kun olimme viettäneet kuukauden eksoottisessa ja aika kehittymättömässä Sri Lankassa, Malesian pääkaupunki Kuala Lumpur oli melkoinen yllätys. Olimme etukäteen etsineet Malesiasta tietoa lähinnä saarista, joilla meidän oli tarkoitus käydä, joten Kuala Lumpuriin saavuimme ihan ummikkoina. Emme osanneet odottaa kuusikaistaisia moottoriteitä tai pilvenpiirtäjien keskellä ajavia ilmajunia, kun emme kuukauteen olleet nähneet edes hissiä tai ajaneet autolla yli 80km/h. Vietimme siis muutaman päivän suurkaupungissa: pyörimme valtavissa ostoskeskuksissa ja ajelimme ilmajunilla ympäriinsä. Koko Sri Lankan ajan olimme pesseet vaatteet nyrkkipyykillä, (pesuloissa vaatteet kuivatettiin pesulan katolla, joten vaaleammat vaatteet eivät välttämättä olisi tulleet yhtä vaaleina takaisin), joten mikä onnenpäivä, kun saimme ensimmäistä kertaa tälle reissulle pyykkikoneen käyttöön hotellilla ja pyöritimmekin sitä lähes tauotta.

Seuraavaksi kohteeksi valitsimme mantereen itäpuolella sijaitsevan paratiisisaaren, Pulau Tiomanin. Saarelle siirtyminen oli työlästä: ensin hostellin työntekijä tuli hakemaan meiltä huoneemme avaimet sovittua myöhemmin ja niinpä myöhästyimme bussista, jolla meidän oli tarkoitus lähteä Kuala Lumpurista. Pari seuraavaa bussia oli täynnä ja saimme liput vasta viiden tunnin päästä lähtevään bussiin, joka lähti lopulta vielä tunnin myöhässä. Viiden tunnin bussimatkan jälkeen yövyimme itärannikolla sijaitsevassa Mersingissä ja jatkoimme matkaa seuraavana aamuna lautalla kohti Tiomania. Pääsimme heti tutustumaan Tiomanin kummallisiin ravintoloiden aukioloaikoihin, kun yritimme nälkäisinä löytää ravintolaa, joka olisi kahden aikaan päivällä auki. Viikon aikana ehdimme oppia, että suurin osa ravintoloista ei ole päivällä auki, aukioloaikoja ei lue missään ja jos kysyy ravintolan pitäjältä monelta ravintola aukeaa, vastaus tulee noin tunnin tarkkuudella. Saarella oloaikana saimme kerättyä hajanaisia faktoja ravintoloiden aukioloajoista. Esimerkiksi "aamupalapaikka" oli ainakin yhdentoista aikaan aamupäivällä auki, "torniravintolassa" voi käydä illallisella seitsemän ja puoli kymmenen välillä illalla, "patonkipaikka" oli lähes aina auki. Näiden avulla vältimme pahimmat nälkäkiukut. Opimme myös paikallisten rennon suhtautumisen työntekoon. Meiltä esimerkiksi kysyttiin, että mihin aikaan me haluaisimme, että ravintola aukeaisi,  meidät otettiin pyyhe päällä vastaan ravintolaan ja pyydettiin odottelemaan hetki, että omistaja saa vaatteet päälle. Kerran meidän tilaus otettiin vastaan ja tällä kertaa odoteltiin, että kokki käy suihkussa, ennen kuin alkaa valmistaa ruokia. Joskus meidät jätettiin keskenään ravintolaan syömään, kun omistajan piti lähteä käymään muualla. Jonkun ajan päästä joku toinen työntekijä saapui paikalle ja saimme ruoat maksettua. Yhdellä kertaa kokki juoksi muutaman otteeseen hakemassa lisäaineksia kaupasta kesken ruoan laiton. Hieman erilaista kuin mihin olemme Suomessa tottuneet.

Tiomanilla oli varaaneja

Iltaisin joutui väistelemään lepakoita.

Pulau Tioman oli todellinen paratiisisaari. Turkoosin meren keskellä olevan kauniin saaren keskellä oli tiheää sademetsää ja pari kukkulaa. Merivesi oli uskomattoman kirkasta ja siellä olikin mukava uida ja snorklailla hienoja koralleja ja värikkäitä pikkukaloja katsellen. Osittain saaren läpi kulki kapea tie, jolla kuljettiin mopoilla, pyörillä ja kävellen. Saaren keskustassa, jossa oli kunnon tie, oli myös jonkin verran autoja. Tiomanilla oli monta pientä kylää ja osalle niistä pääsi vain veneellä tai sademetsän poikki patikoiden. Saaren kaikki asutus oli rantojen äärellä, ihmisiä oli vähän ja tunnelma mukava. Tiomanilla aika soljui mukavasti, emmekä suurimmaksi osaksi kaivanneet mitään erikoisempaa tekemistä. 

 Pari kertaa vuokrasimme pyörät ja ajelimme niillä rannalta toiselle. 

Snorklausreissulla bongailimme muun muassa värikkäitä kaloja, koralleja, merimakkaroita ja merisiilejä. Laura näki myös HAIN!!!!

 

Kävimme seikkailemassa sademetsässä. Olimme etukäteen lukeneet että sademetsissä on iilimatoja, joten lähdimme umpikengissä ja pitkissä housuissa lahkeet tiukasti sukissa kolmenkymmenen asteen helteessä sademetsään, jossa ilman kosteusprosentti lähentelee sataa. Reissun jälkeen oli kohtuullisen hikinen ja lähmäinen olo. Onneksi ei kuitenkaan nähty käärmeitä!

Pulau Tiomanilta matkamme jatkuu Singaporeen, joka ei kuulunut meidän alkuperäiseen reittisuunnitelmaan. Lähdemme mielenkiinnolla tutkimaan tätä muun muassa tiukasta laistaan tunnettua kaupunkivaltiota.

T. Laura, Ruusa ja Aino

Seikkailua Sri Lankan sisämaassa

Rantakohteita kierrettyämme lähdimme viettämään Sri Lankan viimeistä viikkoa sisämaahan. Ensimmäisenä suuntasimme kohti Ellaa, jota monet paikalliset olivat meille kehuneet. Matkalla ajaessamme kapeita ja mutkaisia vuoristoteitä ylöspäin, maisemat olivat henkeäsalpaavan kauniit ja ymmärsimme, miksi Sri Lankan sisämaa on käymisen arvoinen. Ellassa vietimme kolme yötä ja sinä aikana kipusimme Little Adam's peakin huipulle, kävimme Ravana vesiputoksella ja Nine Arch Bridge -rautatiesillalla. 

Näkymät Little Adam's peakilta!

Onneksi Sri Lankalainen ruoka on joskus paremman makuista kuin näköistä... 

Riisiä ja currya kasviksilla.

Ellan keskusta

Nine Arch Bridge

Ravana Falls

Torakan metsästystä. Ensimmäinen torakka tapettu omin käsin (myrkyllä, joka tappaa kaikki hiirtä pienemmät elukat).

Luonnonpuistossa vierailu oli kuulunut suunnitelmiimme alusta lähtien ja niinpä lähdimme meitä aikaisemminkin kuskanneen "luottokuskin" kyydillä Ellasta Udawalawen luonnonpuistoon. Udawalawe oli mukava kokemus, vaikka olimmekin ehkä odottaneet siltä hieman enemmän. Lauran mielessä pyöri vain lumileopardin näkeminen?? Valitettavasti emme kuitenkaan siihen törmänneet, eikä edes ihan tavalliseen leopardiin. Norsuja, lintuja, laiskoja puhveleita ja veden alta pilkottavien krokotiilien selkänahkoja näimme sitäkin enemmän. Reissun tähän mennessä jännittävin hetki oli, kun vihainen norsu lähti ajamaan safariautoamme takaa ja kuski sai painaa nilkka suorana kaasua, että päästiin karkuun. Yllättävän nopeasti niinkin kömpelön näköinen eläin pystyy juoksemaan. 

1,5 viikon ikäinen norsuvauva emonsa kanssa.

 Etsi kuvasta krokotiili!

Udawalawesta ajoimme yöksi Nuwara Eliyaan. "Luottokuskimme" kaverilla oli siellä hotelli ja sovimme, että käydään katsomassa olisiko se meille hyvä. Selvisimme lukuisista vuoristoteillä tehdyistä riskiohituksista huolimatta ehjänä Nuwara Eliyaan. Hotellilla meitä odotti hyväntuulinen ja innokas hotellinomistaja, joka esitteli meille koko tyhjän kolmikerroksisen hotellinsa ja saimme niin monta huonetta käyttöön kuin vain halusimme. Eihän tästä tarjouksesta raskinut kieltäytyä ja päätimme jäädä. Illan aikana hotellinomistaja kerkesi siivota pari huonetta, tarjoilla meille teetä huoneeseen, käydä lähikaupassa ostamassa meille aamupalaa ja korjata kauppareissun aikana räjähtäneen vedenlämmittäjän. Suurin osa innokkuudesta johtui varmaan siitä, että hotelli oli juuri avattu ja olimme ensimmäiset vieraat siellä. Paikalliset olivat varoitelleet, että Nuwara Eliyassa on kylmä, mutta me emme sitä oikein uskoneet, sillä täällä on monesti erilainen käsitys kylmästä. Kuitenkin jouduimme nukkumaan yöt pitkät vaatteet päällä ja kyllä paleli! Lämpötila oli noin 15 astetta. Seuraavana päivänä testasimme ensimmäistä kertaa paikallisbussia. Hyppäsimme holtittomasti kaahailevan bussin kyytiin, ajoimme sillä keskustaan ja siinä hötäkässä hotellin sijainnin tai osoitteen tarkistaminen pääsi unohtumaan, (hotellilla ei tainnut olla nimeä ollenkaan). Kävimme syömässä, tutustumassa tee-tehtaaseen ja katsomassa vesiputouksia. Illan päätteeksi suunnistimme pimeässä hatarien muistikuvien varassa meitä päivän kuljettaneen tuktuk-kuskin/Nuwara Eliya oppaan kanssa takaisin hotellille.

1

Apteekissa tilaa riittää!

Teelehtien kuivausta.

Lovers' Leap Waterfall

Kun hotellinomistaja on hetken pois, tytöt valtaavat keittiön ja ei muuta kuin puurot tulille!

Nuwara Eliyasta jatkoimme matkaa junalla Kandyyn. Oli hitain, halvin (lippu maksoi 160 rupiaa eli noin 90 senttiä), mutta maisemiltaan hienoin junamatka koskaan!

Nuwara Eliyan juna-asema

Kandyssa päivät kuluivat suurimmaksi osaksi kaupungilla. Kävimme Pyhän hampaan temppelissä sekä Sri Lankalaisen kulttuuriin liittyvässä esityksessä. Kandysta matka jatkui Negomboon, jossa vietimme Sri Lankan viimeisen yön lentokentän lähellä. 

Pyhään hampaan temppeli, jossa säilytetään tarun mukaan Buddhan kulmahammasta. Säilytyslaatikon näimme, mutta itse hampaasta ei näkynyt vilaustakaan.

Taas hinnasto suosii meitä?

Erilainen kokemus Sri Lankalaisesta junamatkasta. Muutama muukin oli päättänyt matkustaa junalla. Voitteko uskoa, että tuolla ihmisten seassa kulki kauppiaita, jotka myivät välipalaa! Oli aika nautinnollinen kokemus seisoa kolme tuntia samassa kohdassa varpaita varoen, kun ulkona oli 30 astetta lämmintä ja sisällä huomattavasti enemmän. 

Kaikki eivät mahtuneet edes junan sisäpuolelle. (Kuvassa juna liikkuu jo.)

Kaiken kaikkiaan Sri Lanka oli hieno kokemus ja maa, johon olisi mukava joskus palata uudestaan, sillä iso osa maasta jäi näkemättä. Päällimäisenä jäi mieleen uskomattoman kaunis luonto, villinorsut ja ystävälliset ihmiset.

Sinne jäi Sri Lanka. Seuraavaksi Malesiaan!

Terkuin Aino, Laura & Ruusa