Hyttyset ja kirput
Hyttysiä esiintyi varsinkin saarilla ja saimme välillä kutisevia paukamia hyttysmyrkystä huolimatta. Aino ja Laura saivat Tiomanin ihanista kissoista kirppuja (ainakin päättelimme niin). Koko kroppa oli täynnä kutisevia isoja puremia ja kesti useita viikkoja ennen kuin ne paranivat kokonaan. Onneksi apteekista löytyi ''käärmemehua'', joka auttoi pahimpaan kutinaan ja allergialääkettä kului aika kiitettävästi.
Meressä uiminen on ihanaa ja siellä on mukava kellua. Siihen kuitenkin liittyy myös ikäviä puolia kuten meriveden suolaisuus, joka voi herkimpiä yökkäyttää (eli Niinaa). :D Lisäksi Ruusa kohtasi meressä yhden ikävimmistä otuksista nimittäin meduusan. Langkawilla sameassa vedessä nilkan ympärille kiertyi tämä ällöttävä otus ja kipu oli karmea. Onneksi paikalliset osasivat auttaa nopeasti ja he hakivat viinietikkaa, jolla sitä valeltiin. Osuma kohta turposi aika mukavasti ja loppupäivä meni hieman tokkurassa. Edelleen nilkassa on arpi tapahtuneesta, mutta onneksi haalenee pikkuhiljaa. Harmittomampia otuksia ovat pienet ''limalöllykät'', jotka ilmeisesti ovat pienen pieniä meduusoja, jotka pistelee hieman. Näitä kohtasimme muutaman kerran meressä varsinkin sateen ja yhtenä päivänä Koh Lantalla meri oli sakeanaan näitä otuksia ja silloin ei paljon tehnyt mieli uida.
Muut eläimet ja ötökät
Ehkä ällöttävimpiä kohtaamiamme ötököitä olivat torakat. Vaikka niitä näki paljon, ei kylmiltä väristyksiltä voinut välttyä, kun sellainen löytyi hotellihuoneesta. Vietnamissa ja varsinkin Sri Lankalla torakoita oli paljon, ja jouduimme aika usein turvautumaan torakkamyrkkyyn. Sri Lankan ajan nukuimme koko ajan valot päällä, sillä eräittäin luotettavan lähteen, vauva.fi:n, mukaan tämä ehkäisee torakoita tulemasta öisen aikaan ruoanhakureissulle. :D Liekkö kuinka totta tämä väite, mutta meille se antoi mielenrauhan.
Voitte varmaan arvata mitä kulhon alta löytyy. :D
Reissun tärkein purkki!
Söpöt apinat ovat söpöjä vain erittäin kaukaa katsottuna. Oikeasti ne ovat ärsyttäviä taskuvarkaita ja irvisteleviä riiviöitä. Pidä turvaväli varsinkin, jos sinulla on jotain syötävää. Myöskään selfien ottamista apinan kanssa ei suositella, varsinkaan, jos olet nainen, sillä paikallisten mukaan apinat käyvät erityisesti naisten päälle.
Paljain jaloin kävely rannalla on ihanaa, mutta pimeällä kannattaa pitää kengät jalassa tai lamppu mukana. Eräs Niinan iltakävely päättyi siihen, että pimeän laskeuduttua hän astui jonkun tuntemattomaksi jääneen eläväisen päälle ja tunsi terävän piston jalkapohjassaan. Jalka kutisi ja turposi seuraavien päivien aikana niin, että kävely alkoi olla epämiellyttävää. Läheisellä klinikalla lääkäri määräsi turvotusta laskevia pillereitä, ja jalka oli normaalin kokoinen jo seuraavana päivänä. Kutina piinasi hieman pidempään, ja jalkapohjaan jäi joksikin aikaa hieno violetti jälki. Aino sai samankaltaisen piston varpaaseen kävellessään paljain jaloin nurmikolla ja varvas turposi aikamoisesti. Onneksi Niinalta oli jäänyt pillereitä yli.
Toinen Niinan jalkapohjista oli ottanut osumaa jo aiemmin. Viimeisenä aamuna Malesiassa matkalla lentokentälle jalkapöydässä tuntui yhtäkkiä järkyttävää kutinaa, joka pakotti riisumaan kengän ja sukan kesken taksimatkan. Vietnamissa päivien kuluessa kutina vaihtoi epäilyttävästi paikkaa päkiän puolelle. Eräänä aamuna ihon alla kulki ihan selvästi reitti, jonka päätepistettä kutitti. Googlettamalla selvisi, että ihon alla eläviä hyönteisiä on oikeasti olemassa. Ne tulevat kuitenkin itsestään ulos jossakin vaiheessa. Ajatus jalan sisällä elävästä madosta oli kuitenkin niin vastenmielinen, että Niina ajatteli mennä Phukettiin päästyämme heti lääkärille. Taktiikka oli toimiva; kutina oli hävinnyt kokonaan lääkäriinlähtöaamuna, eikä enää palannut.
Kiitos teille blogin kautta mukanaolleille. Ihanaa olla takaisin Suomessa, vaikka vähän pimeys ja kylmyys kauhistuttaa... Nyt on mukava aloittaa joulunvietto! :)
Terkuin, repureissaajat eli Aino, Niina, Ruusa & Laura
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti