Saavuimme Arugam Bayhin ja jo ensimmäisellä ajomatkalla pääkatua pitkin näimme enemmän länsimaalaisia, kuin tähän asti koko reissulla. Tuntui vaihteeksi ihan kivalta sulautua joukkoon sen suurempaa huomiota herättämättä. Aikaisemmissa paikoissa valkoihoisia on ollut vähän ja meitä on osoiteltu, kuvattu ja vähän väliä joku on ollut nauramassa meille ilman sen kummempaa syytä. Nälän ja väsymyksen vuoksi valitsimme ensimmäisen hotellin, joka vaikutti edes kohtuulliselta ja päädyimme lähes autioon hotelliin, jossa oli remontti kesken. Hotelli oli kuitenkin täydellisellä paikalla meren rannalla ja se riitti meille. Saimme neuvoteltua hyvän hinnan hotellista ja sen voimalla kestimme epäsiisteyttä ja erittäin huonoa nettiä. (Aino yritti 4 päivää ladata Telian sivua tuloksetta.) Vaikka hotellin lipevä johtaja herätti heti epäluulot, luottavaisina sinisilmäisinä suomalaisina tyydyimme suulliseen sopimukseen hinnasta. Niinhän siinä kävi, että jouduimme lopulta maksamaan hotellista enemmän kuin alunperin oli sovittu. Mutta ei tästä sen enempää, sillä muuten viikko Arugam Bayssa oli erittäin mukava ja ihmiset ystävällisiä ja auttavaisia. Tällä viikolla saimme todella nauttia auringosta, rannalla löhöilystä, uimisesta ja hyvästä ruoasta!
Matkalla Arugam Bayhin.
Parhaimmillaan 9 apinaa tuli parveilemaan meidän terassille.
Lempiravintolamme Emma.
Ei ollut niin hyvää miltä näyttää. :D
Varasimme ensimmäisen surffitunnin ja heräsimme aamulla aikaisin, hyppäsimme tuktukiin mahat jännityksestä sekaisin ja lähdimme kohti hyvää surffirantaa. Jännitystä ei juuri helpottanut, kun tuktuk-kuski kertoi, että viime viikolla yksi turisti oli kuollut samaisen rannan lähellä, kun hän oli erehtynyt pesemään käsiä laguunissa ja krokotiili oli napannut hänet. Nieleskelimme vähän aikaa ja saimme kysyttyä kuskilta, että eihän krokotiilit tule mereen tai sille rannalle mihin olemme menossa. Kuulemma eivät tykkää kylmästä vedestä ja ei ole mitään varaa, kunhan menee oikeaa reittiä pitkin rannalle. Jostain syystä rannalle kävellessä vilkuilimme kuitenkin ympärille aika tarkasti ja Ruusa hyppäsi puoli metriä ilmaan kun toinen surffari oli yhtäkkiä selän takana. (Ei ollutkaan krokotiili!) Onneksi ei krokotiilejä kuitenkaan toistaiseksi kohdattu. Myöhemmin hotellilla Lauran piti krokotiili asiaa vähän googletella ja selvisi, että kaikissa meidän kohdemaissa on 3-5m pitkiksi kasvavia suistokrokotiilejä, joka sattuu olemaan suurikokoisin krokotiililaji. Tämän tideon jälkeen kaikki taisivat nähdä hieman painajaisia.
Surffaaminen oli erittäin mukavaa ja jäämme odottamaan lisää!
Sitten rinkat selkään ja seuraavaksi suuntaamme kohti sisämaata ja Ellaa.
Terkuin Laura, Aino & Ruusa
