Colomboon saavuttiin keskiviikko-iltana. Lentokentältä nostettiin rahaa ja lähdettiin taksilla kohti valmiiksi varattua hostellia. Taas uusi rahayksikkö ja pää ihan sekasi. Onko 10 000 rupiaa iso raha vai ei, entä voiko taksille maksaa 3000 rupiaa? Pulmallista. Hostellissa meitä oli vastassa iso joukko valkohampaisia hymyjä ja ei oikein saanut selvää kuka on töissä ja kuka muuten vaan pörrää ympärillä. Muutaman päivän aikana on tullut huomattua, että majapaikoissa on paljon ystävällisiä ja auttavaisia työntekijöitä ja ongelmat ratkeaa käden käänteessä.
Colombon hostellista
Toimiiko vai eikö toimi?
Hyvin nukutun yön ja yllättävän hyvän aamiaisen (tällä kertaa ei ollut pelkkää paahtoleipää) jälkeen, lähdimme kävellen katsastamaan Colomboa ja ruokapaikkaa. Ensimmäiset fiilikset sateisesta Colombosta olivat aika karut ja tällä samalla reissulla heti ensimmäinen tuktuk-kuski sai huijattua meiltä överi hinnan ''sightseeing'' ajelusta. Tästä otimme opiksemme.
Pitkän etsinnän jälkeen löytyi jonkilainen ravintola. Ilmeet kertoo millainen! :D
Hinta ei onneksi päätä huimannut, yksi annos maksoi 200 rupiaa eli noin euron.
Tuktukin kyydissä
Säätiedotus näytti Colomboon pelkkää ukkosta ja sadetta, joten päätimme lähteä kohti itärannikkoa, jossa ei syyskuussa pitäisi olla sadekausi. Säätiedotusten ja paikallisten neuvojen perusteella, päätimme, että seuraava kohde on Trincomalee. Heti samana päivänä aloimme koko hotellin henkilökunnan avustamana miettimään meille sopivaa kulkuneuvoa. Päädyimme valitsemaan yöbussin, joka lähti samana iltana. Yksi hotellintyöntekijä, (meidän kesken ''johtaja''), järjesti meille kaiken valmiiksi: bussiliput, vei bussiasemalle, auttoi meitä löytämään majoituksen, kertoi bussikuskille mihin meidän täytyy jäädä, pyysi bussikuskia soittamaan hotelliin 10 minuuttia ennen meidän pysäkkiä, soitti hotelliin ja pyysi heitä tulemaan meitä vastaan pysäkille. Meidän ei tarvinnut muuta kuin istua ''luksus'' bussiin ja nauttia matkasta. Oliko tämä pakettimatka vai omatoimimatka?
Vieläki ''johtajan'' ostama lippu tallessa. Eihän siitä muistutettukaan, kuin kymmenen kertaa.
Kahdeksan tunnin matkalla vessa olisi ollut luksusta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti