Vietnamissa ei varmasti ole nettiä... Vietnamissa ei muuten sitten ole hyvää ruokaa.. Jos jossakin tulee ruokamyrkytys, niin Vietnamissa... Vietnamissa on kuulemma ihan jäätävän isoja torakoita... Vietnamissa sitten joudutaan syömään koiraa ja käärmettä tai näkemään nälkää... Vietnamiin pitää ostaa varastoon puuroa että selviää.. Ja Vietnamissa ei muuten sitten ole Mäkkiä eikä Swenssenssiä.. Ei kait me oikeasti lähetä Vietnamiin?! Mennään suoraan laivalla Malesiasta Thaimaahan ja laitetaan blogiin netistä otettuja kuvia ja keksitään juttuja!
Ho Chi Minh Vietnam on ollut koko reissun ajan edessä häämöttävä jännitysmomentti, maa johon olemme liittäneet pahimmat ennakkoluulot ja pelot. Tänne me sitten kuitenkin tulimme ja mielenkiinnolla lähdimme tutkimaan maata!
Ho Chi Minh City (Saigon) on ihan uskomaton paikka! Voitte vaan kuvitella kun Alakylästä, Tupoksesta ja Aittojärveltä kotoisin olevat tytöt pölähtävät keskelle yli kymmenen miljoonan asukkaan Ho Chi Minh Cityä, jossa varmaan 90% asukkaista kulkee mopolla ja meidän arvion mukaan vähintään puolet on koko ajan liikenteessä. Koko kaupunki on yksi meluisa, pakokaasun hajuinen, uskomattoman sekava, mutta silti jotenkin todella mielenkiintoinen kaaos. Ensimmäiset päivät kuluivat mopojen loputonta virtaa seuraillen ja kauhistellen mitä kaikkea ihmiset voivat lastata mopon kyytiin. Nopeasti päätimme, että täällä emme vuokraa itsellemme mopoja! Jopa tien ylittäminen "suojatietä" pitkin oli tarpeeksi extremeä tässä liikenteeksi kutsutussa sekamelskassa, jossa kaikilla kaistoilla vilistää tööttäileviä mopoja joka suuntaan. Onneksi saimme apua paikallisilta, jos tien ylittäminen näytti mahdottomalta. Ei olisi myöskään uskonut, että liikenneympyrään mahtuu yhtäaikaa niin paljon porukkaa ja sitä voi kiertää myös väärään suuntaan. Latasimme kuitenkin puhelimiimme Grab-sovelluksen ja aloimme pian käyttää mopotakseja paikasta toiseen liikkumiseen. Ho Chi Minh Cityssä saimme heti ensituntumaa siitä, että Vietnamissa puhutaan todella huonosti englantia. Ihmiset olivat suurimmaksi osaksi ystävällisiä ja saimme apua muilta ihmisiltä kun homma ei meinannut toimia kielimuurin takia. Joskus meidän puolesta soitettiin puheluita, välillä meillä oli joku ohikulkija tulkkina ja kerran meillä oli jopa puhelintulkkaus, että saimme taksikuskille sanottua mihin olemme menossa. Osa paikallisista tuntui arkailevan meitä varmaan kielimuurin takia.
Vietnamissa olimme miljonäärejä :D miljoona dongia on 37,44 euroaNeljän Vietnamissa vietetyn päivän jälkeen totesimme ennakkoluulojen olleen turhia. Netti pelasi, ruokaa löytyi kohtuullisen helposti eikä tarvinnut syödä koiraa tai käärmettä, ruokamyrkytystä ei tullut kellekkään ja lisäks Ho Chi Ministä löytyi jopa Mäkki ja Svenssens. Torakatkaan eivät olleet sen isompia kuin Sri Lankalla, mutta aina yhtä ällöttäviä.
Varasimme bussiliput Phu Quocille lähtevään yöbussiin ja lähdemme mielenkiinnolla kokeilemaan Vietnamilaista yöbussia. Saa nähä nukkuuko kukaan !
Terkuin Aino, Niina, Ruusa ja Laura
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti