Langkawi

Saavuimme Langkawille pitkän bussi- ja lauttamatkan jälkeen hieman nuutuneina. Matkustimme käytännössä koko päivän, ja myöhemmin huomasimme, että lennot Kuala Lumpurista Langkawille olisivat maksaneet peräti 17 euroa ja perille olisi päässyt tunnissa. Onneksi linja-autossa oli tunnelmaa. Emme "päässeet" vierekkäin istumaan, vaan jouduimme kukin istumaan paikallisten poikien viereen. Saimme matkan aikana muutamia hyviä vinkkejä Langkawin-vierailua varten. 

Ensimmäinen majapaikkamme oli vähän syrjäinen eikä sijainnut rannalla. Meille kuitenkin riitti, että resortissa oli uima-allas ja vieressä pari ravintolaa, pieni kauppa ja oikein hyvä jäätelöbaari. Muutaman elpymispäivän jälkeen halusimme kuitenkin päästä meren äärelle ja siirryimme asustamaan läheiselle Cenang Beachille. Vasta täällä näimme muitakin valkonaamaturisteja ja kuulimme myös suomea muutamaan otteeseen. Pari paikallista tuli jopa juttelemaan meille suomeksi, ja toinen porisi selekeästi meijän murteella. Langkawi ei ole sellainen hiljainen paratiisisaari, josta Niina salaa oli unelmoinut, vaan Malesian suosituin massaturismikohde. Vesijetit ja banana boatit olivat vallanneet rannan, ja paikalliset yrittäjät huristivat rantaa pitkin mopoilla ja autoilla. Iltaisin rannalla oli kuitenkin mukava tunnelma, kun hiekalle pystytettiin pieniä ruoka- ja juomakojuja. Kynttilänvalossa sai nauttia vesipiipun pöhhyyttämisestä ja lähes jokailtaisesta tulishowsta. 

Rauhallinen ja viihtyisä Lavigo resort oli erityisesti malesialaisten suosima hotelli

Herkullista intialaista ruokaa

Cenang Beach

Burgeria rantahietikolla

 Vesipiipulla 

Reilun viikon ajan pötköttelimme rannalla auringossa ja nautimme leppoisesta elämästä. Muutamana päivänä vuokrasimme skootterit ja kiertelimme niillä saarta. Kävimme esimerkiksi hauskassa 3D -taidemuseossa ja Sky Cab -kaapelihissillä vuoren päällä ihailemassa maisemia yhdessä hyvin monen muun turistin kanssa. Ruusa yritti ottaa apinan kanssa selfietä, mutta koki elämänsä säikähdyksen, kun apina ärisi hänelle hampaat irvessä. Ja taas paikalliset saivat aihetta nauruun.

Sky cabissa matkalla ylös 

Kohta hyökkää ! :D

Olimme suunnitelleet, että vuokraisimme skootterit jossakin pienessä ja rauhallisessa kohteessa. Kuitenkin löysimme itsemme kuusikaistaiselta tieltä puikkelehtimassa mopoilla autojen seassa. Liikenne täällä on vieläpä vasemmanpuoleista! Kyllä meitä vähän jännitti, varsinkin Ainoa ja Niinaa, joilla kokemusta mopolla ajamisesta ei etukäteen juurikaan ollut. Mopovuokraamo vuokrasi mopoja vain kokeneille kuskeille, joten kahdella ensimmäisellä kerralla skootterit vuokrattiin Ruusan ja Lauran nimellä. Jännä että yhtäkkiä kolmannella vuokrauskerralla Ainolle olikin kertynyt ajokokemusta, ja myös hän vuokrasi itselleen skootterin. Ehkä työntekijä ihmetteli mielessään että miten se voi olla mahdollista. Skoottereilla ajaminen oli yksi hauskimmista ja jännittävimmistä asioista mitä olemme reissussa tehneet. Ei tarvi ihmetellä miksi paikallisia nauratti, kun me pyyhkäisimme ohi liian isot kypärät rennosti kallellaan. Emme tienneet kaikkia malesialaisia liikennesääntöjä, joten katsoimme mallia muusta liikenteestä ja keksimme myös omia sääntöjä :D Vasemmanpuoleiseen liikenteeseen tottui nopeasti, mutta liikenneympyrät aiheuttivat aluksi päänvaivaa. Tuntui oudolta kiertää niitä "väärään" suuntaan. Pari kertaa kävi sydän kurkussa, kun oman kaistan reunaa tuli mopo vastaan. Siinä sai hetken miettiä, että kumpi ajaa väärää kaistaa. Malesialaisille mopokuskeille ei ole niin justiinsa vaikka välillä ajaa pieniä matkoja vastaantulevien kaistalla tai vaihtaa kaistaa liikenteenjakajien yli. Toisaalta malesialainen liikenne ei ole mitään verrattuna Sri Lankan kaoottiseen meininkiin.     

Päärämm

Viesti meni perille ja niimpä käännyimme kiltisti takaisin 

Bensan hinta ei päätä huimannut, litra maksoi kaksi ringiä eli noin 40 senttiä.

Melkein kaksi viikkoa hurahti Langkawilla mukavasti. Nyt kaikilla on kuitenkin sellainen olo, että on kiva jatkaa matkaa eteenpäin kohti Pulau Penangin George Townia. 

Kuulemisiin Niina, Ruusa, Laura & Aino